Pieni mini-väsymys iski sitten minuunkin ja askarteluinto oli kateissa hetken aikaa. Sitten Eija sai minutkin innostumaan Nukkekotiyhdistyksen pienoishuonekilpailusta. Aiheena oli makuuhuone ja sainkin heti kivan idean. Katselin Tuhkimo elokuvaa poikieni kanssa ja mielestäni makuuhuone oli inspiroiva. Vielä kun kuuntelin hiirten työlaulua (engl) (laulu suomeksi kohta 2:13) tiesin heti että siitä hetkestä on ihan pakko rakentaa pienoishuone.

Rakensimme tätä mieheni kanssa yhdessä. Mieheni teki kattorakenteet ja rappauksen ja minä pipersin huonekaluja ja pieniä hiirulaisia.

Nukkekotikerhomme kokoontuu kerran viikossa. Nyt on kerholle hankittu monta uutta työkonetta ja niistä tällä hetkellä rakkain on sorvi. Se on niin hauskaa puuhaa, ettei malta lopettaa ollenkaan! Minä sorvailin ja sorvailin, enkä meinannut malttaa siirtyä tekemään sitä, mitä mun sillä kerralla oikeasti piti tehdä, nimittäin ritarivaakuna-koristetta.

Ensin sorvailin näitä pöydän jalkoja ja pikareita.

Ja sitten tein takka-aihion ja siihen vaakunakoristetta.

Ja edellisellä kerralla tein muuten Marjan opastuksella ihania lamppuja helmistä, joita ostin Helsingistä kansallismuseon kaupasta.

Arja vietti merkkipäivää synttäriswapissamme ja hänelle lähti pieni nukkekodin lamppukauppa-pienoishuone. Lampun jalat ovat pieniä helmiä ja bambutikkua. Varjostimet ovat pikkuruisella rei'ittäjällä tehtyjä.

Mitä kivaa voi tehdä reijittäjällä? No pienet lastenrattaat nukkekodin nukkekotiin. Ja tämä oli mielestäni kiva lahjus Eijalle, joka on saanut uuden pienokaisen perheeseen. Onnitelut Eijalle!

Teimme kivan retken Helsinkiin nukke- ja nallemarkkinoille nukkekotikerhoporukan kanssa.

Kyllä sieltä löytyi ostettavaa vaikka mitä. Lasten mielestä paras on tietysti tämä linna.

Muuta sälää löytyi pitseriaan ihan kivasti. Kuppeja, laseja, pitsoja, pulloja, patonkia, juustoja, jälkiruokia, liinoja, pyyhkeitä, pitsojen pyörittäjä, tauluja ja vähän muutakin...

Töihin paluu näköjään verottaa aikalailla mineilyintoa tai jaksamista. Jotain kuitenkin jaksaa aina jossain välissä vähän tekemään.

Huovutetun kissan ja pingviinin innostuin pistelemään kun työkaverini antoi pussillisen piippurasseja.

Pitseria edistyy hitaasti. (Antiikkiliikkeen yläkerrassa) Sinne yritin tehdä muurattua pitsauunia. Tekniikka on nyt tullut tutuksi, toteutus vaan vielä ontuu, mutta kyllä tuosta jo vähän tunnelmaa voi väliaikaisesti saada. Uunin tiilet ovat pätkittyjä kahvitikkuja.
Pitserian emäntä on kuvassa "hieman" väärältä aikakaudelta, mutta halusi välttämättä päästä kuvausrekvisiitaksi. Tarkoitus oli kuitenkin kuvata sorvattuja puisia laseja, jotka nekään eivät tule tähän pitseriaan, vaan päätynevät linnan juhlapöytään/kaappeihin. Nukkekotikerholle hommattiin uusia työkoneita, joista yksi on pieni proxxonin puusorvi. Kyllä oli hauskaa puuhaa tuo sorvaaminen!
Kuvan alalaidassa näkyy uusien baarijakkaroiden istuinosat. Niistä täytyy ottaa kuvaa sitten myöhemmin. Jakkarat teimme nukkekotikerhossamme Ninnan opastuksella.

Ja taas uutta projektia.

Olen haaveillut ostavani valmistalon, jonka sisustan pelkästään ostetuilla tavaroilla. No ihan ei tämä haave ota kunnolla toteutuakseen, mutta melkein. Ostin kaupasta kaupan (:-)), josta tulee antiikkiliike. Sitä olen sisustanut ostotuotteilla ihan innoissani. Vihdoinkin saan esille kaikkea kaunista, mitä webbikaupoista on ollut pakko ostaa, vaikkei paikkaa niille ole ollut tiedossakaan.

Sitten tulee se mutta. Kuten ehkä tiedätte, projekteilla on taipumus vähän laajentua. Niin tämäkin antiikkiliike on jo kasvanut mielikuvissani ihan kokonaiseksi taloksi. Ainakin antiikkiliikkeen yläkerrasta löytyy kahvila/pizzeria. Sen yläpuolella pitää tietysti olla asuinkerros ja vielä ullakkohuonekin. Eli valmiskaupan laajennusosa täytyy nyt toteuttaa itse. Ja sitten tulee se vielä isompi mutta. Aion kokeilla jotain uutta ja jännää ja rakentaa tähän taloon toimivan hissin. Hissikuilun paikkaa mallaa tuo puinen laatikko vasemmassa reunassa. Olen innoissani tästä(kin) projektista ja tohkeissani selitin idean miehelleni eilen ja sanoin, että tämän haluan valmiiksi nopeasti, mieluiten ihan heti. Maltillinen mieheni kannusti minua sanomalla, että "kiirehän on tunnetusti oikein hyväksi näissä asioissa." Voi ei, pitääkö tätä jotenkin suunnitellakin, ennenkuin aloittaa toteutuksen?

Tapetit seinille ja lamppuja paljon kattoon sekä lisää tauluja. Vielä puuttuu kassapöytä ja ja ja... Hurjan paljon kivaa tiedossa (lue:saa shoppailla)!

Turussa toimii kaksikin nukkekotikerhoa tällä hetkellä. Kerhoilussa on se hyvä puoli, että tulee oikeasti tehtyä jotain (ja kivassa seurassa). Hyvin usein iskee askarteluhalu, mutta ennenkuin saa itsekseen toimeksi tehdä yhtään mitään, tilanne on jo muuttunut ja askarteluun käytettävissä oleva aika on kadonnut jonnekin tuhkan sekaan tuuleen.

Viime maanantaina kerhossa teimme Merjan opastuksella emalikannuja paperista.

Ja eilen toisessa kerhossa taas kokoonnuimme askartelemaan kukkia.

Viikko aikaa ennen töihin paluuta - nyt tapahtuu. Kauhea kiire tehdä kaikki rästityöt valmiiksi. Blogipäivitykset on yksi ranskalainen viiva mun listassani.

Tässä viime kevään savityö (ei minikokoinen)

Tällainen siitä piti tulla.

Pientä blogipäivityslaiskuutta havaittavissa, mutta ehkäpä tämä uuden projektin aloitus herättää bloginkin taas eloon.

Mieheni tuli tänään uusi kaappi kainalossa kotiin. Eräs mieheni kaveri meinasi heittää hyvän kaapin pois ja mieheni tietysti pelasti sen ja totesi, että se näyttää vaimon nukkekotirakennukseen sopivalta.

Tästä tulee siis uusi projekti koodinimeltään "kaappi". Mitä kivaa tänne keksin, siitä ei ole aavistustakaan...

Eikä siinä vielä kaikki. Olen jo aloittanut haasteellistakin haasteellisemman projektin keskiaikasesta linnasta. Kaikki on vielä haaveiluasteella, paitsi kylpytynnyri. Eikös se peseytyminen ollutkin siihen aikaan niin tärkeää, että on erittäin tähdellistä aloittaa juuri kylpytynnyristä?

Nythän näitä projekteja alkaa kertymään kuin kokeneemmallekin harrastajalle konsanaan. Lieneekö syynä kahden viikon päähän ajoittuva paluu työelämään. Johan tässä tulikin 6 vuotta kotona hoitovapaalla oltua. Tulevaisuus näyttää miten paljon energiaa töitten jälkeen jää jaettavaksi lapsille ja mineilylle. Saattaa tulla hitaasti etenevät projektit, mutta toivottavasti etenevät kuitenkin.